torstai 11. syyskuuta 2014

kukkasidonnan näyttö

Huhheijaa! Alusta asti pelätty ja panikoitu sidonnan näyttö oli ja meni. Ja meni läpi, vastoin kaikkia odotuksia :) Oon vahvasti sitä mieltä, että edellisiltä oppilailta ei olisi missään vaiheessa pitänyt kysyä yhtään mitään koko näytön luonteesta. Mielestäni sitä ihan turhaan peloteltiin hirveän vaikeana, ja että pienistäkin virheistä rokotetaan tosi rankalla kädellä. Sanottiin mm., ettei kannata tehdä perus dekoratiivisia, radiaalisia tilakoristeita, sillä niissä on yleensä aina jotain vikaa. Sanottiin, että jos surulaitteesta putoaa yksikin kukka, se on heti hylsy. Ja mitä näitä muita nyt olikaan... Se lietsoi ihan turhaa paniikkia, ja mäkin olin vielä tähän aamuun saakka ihan varma, etten pääse näytöstä läpi. Opettaja tosin koko ajan sanoi, että ei tuommosta höpönpöpöä saa uskoa, ja että näytössä ei saa alkaa kikkailla mitään omituisuuksia, vaan tekee sen, minkä parhaiten osaa.

Enivei, näyttötehtävä annettiin meille elokuun ensimmäisellä kouluviikolla, ja siitä oli kaikkiaan kuukauden verran aikaa siihen töiden varsinaiseen toteuttamiseen. Pari viikkoa oli aikaa suunnitella tilakoriste itse valitsemaansa tilaan ja kimppu määrätylle henkilölle, ja näistä tehtiin kirjalliset tehtävät ennakkoon. Myös kaikki kukat tilattiin ennakkoon itse, ja tukkuauto toi ne koululle maanantaina. Itse hain tukusta koulun piikkiin miekkaliljat kotiin avautumaan viikonlopun yli.

Tämän viikon maanantaina siis alkoi varsinainen näyttöviikko koululla. Maanantaina oli aamupäivästä vuorossa kukkien purkaminen, käsittely ja mahdolliset reklamoinnit. Itsellä ei mitään kukkia mennyt vaihtoon, mutta muutaman värisävyt poikkesivat siitä mitä olin ajatellut. Annoin niiden kuitenkin olla.
Iltapäivällä alkoi tilakoristeen toteuttaminen. Jokainen oli tehnyt itselleen ajankäyttösuunnitelman, jossa arvioi koristeen tekemiseen kuluvan ajan. Itse olin arvioinut työstön ajaksi 3h 20min, joka lopulta alittui n. puolella tunnilla, mutta liian kauan siihen silti meni aikaa, kun kyseessä oli kuitenkin vain sienityö.




Tämä taisi lopulta olla mun onnistunein työ, vaikka maanantaina lähdin tosi pettyneenä kotiin. Tuntui, että paperilla suunnitelma näytti paljon mielenkiintoisemmalta. Kritisoin tuossa myös muutaman materiaalin (koristekaali, lumimarja, vilja) vähyyttä, sillä niitä jäi yli paljon, ja sienessä olisi ollut tilaakin. Kaaleilla oli peukalon paksuiset varret, enkä uskaltanut laittaa niitä kuin neljä, jottei sienelle käy hassusti. Muoto oli tässä hyvä, ja siitä tuli suunnitelmien mukainen. Tästä en saanut negatiivista palautetta, lähinnä mulle sanottiin, ettei niiden muutaman materiaalin "vähyydestä" kannata olla moksiskaan, pääasia että työ näyttää kauniilta. Koristeen esittelystä ennen tekemistä taas sanottiin, että olisi pitänyt olla myyvempi, ja olisi kannattanut ottaa jotain konkreettista mukaan, vaikkapa kukkaa. Kirjallinen työ oli jälleen hyvä ja kaunis.

Tiistaina sidottiin sitten kaikki muut työt. Ensimmäisenä heti aamusta oli tunnin pituinen aikatyö, johon sisältyi myös hinnoittelulaskelma. Tämä oli kimppu kuvataiteilija Susanna Autiolle.




Mun koko kimpun idea oli omituisen näköisessä kukonheltassa, jota myös aivokukaksi kutsutaan ;) Toinen idis oli tehdä perinteisestä poikkeavan mallinen kimppu, eli viuhka. Tein siitä kaksiosaisen, mutta alumiinilankapohjat jäivät tosi epäsiistin näköisiksi. En ollut tähänkään tyytyväinen. Myöskään arvioijat eivät pitäneet tästä lähinnä sen sotkuisuuden vuoksi, sain kritiikkiä ettei tuosta oikein edes erottanut että siinä on kaksi erillistä osaa, ja olisi kannattanut koko kukkamateriaali käyttää yhteen leveään pohjaan.


Aikatyön jälkeen sai jatkaa valitsemallaan sidontatyöllä, mä tein seuraavaksi surulaitteen. Oli määritelty, että vainaja on mies, joka oli luomutuottaja hedelmä- ja marjatilalla. Ideana siis käyttää mahdollisimman paljon luonnon- ja puutarhamateriaaleja. Itsellä oli laitteessani tuijaa ja tuiviota, vadelmaa, herukkaa sekä pihlajanmarjoja. Käytännössä en välivihreinä käyttänyt perus nahkalehteä ja salalia ollenkaan.




Tästä tuli muuten ihan hyvä, mutta toisella puolella on enemmän kukkaa kuin toisella, sivuprofiilin muoto katkeaa krysanteemiseinämään, ja nuo kärjessä olevat kukat olisi saaneet olla pidempiä, jottei siellä oleva kultapiisku jäisi noin yksin. Muutamia huituloita tulee ulos muodosta vähän siellä sun täällä, ja laitteen takapuolelle olisi saanut laittaa lisää materiaalia. Lisäksi herukat kuivuivat kokoon jo vuorokaudessa, jonka takia sieni näkyi jo itsearviointipäivänä. Tästä ei ainakaan suullisesti tullut negatiivista palautetta, että olin ilmeisesti itse huomannut tarvittavat puutteet tuossa.
En todellakaan ollut tyytyväinen tähänkään, mutta kun aika oli loppumassa, niin päätin keskittyä enemmän tekniikan pitävyyteen kuin täydelliseen muotoon.


Viimeisenä, ruokailun jälkeen tein morsiuskimpun ja kaason koristeen. Näiden tuli sopia keskenään yhteen, ja morsiamen sai kaikkinensa määritellä ihan itse, ja tuoda kirjalliset perustelut näyttöviikolle. Vaikka olin harjoitellut tätä puolukkakimppua jo monta kertaa, ja edellisellä kerralla kellotin kimpun tekemiselle alle 2,5 tuntia, niin näiden tekemisen kanssa tuli todella kova kiire!



Morsiuskimpusta pääsin ottamaan kuvan vasta tänään, joten siinä on jo kukat ja lehdet vähän nuupahtaneet. Mutta tosiaan, aikaa meni ihan liikaa, muoto jäi vajavaiseksi (vasemmalla puolella on selkeä kolo), ja lisäksi kiireessä ei ehtinyt sen enempää miettiä kukkien paikkoja, ja niitä tuli liimattua vähän minne sattuu :/ Työ jäi liimailun osalta keskeneräiseksi, mikä kaikkein eniten jäi harmittamaan. Molemmissa töissä viimeistely ja tarkistus jäi tekemättä. Tukusta tullut oksaruusu oli myös paljon tummempaa kuin mitä olin ajatellut, ja työ jäi tosi tummasävyiseksi. Kimppua ei myöskään pidetty sopivana valitsemaani hääpukuun, joka oli herkkä ja kevyt, vaan puolukkakimpun kaveriksi olisi ennemmin sopinut joku raskaampi kangas hääpuvuksi. Arvioijat olisivat toivoneet kimppuun myös ruusun lisäksi jotakin toista materiaalia, esim. kuismanmarjaa ketjutettuna. Harmitti tosi paljon, koska harjoitusnäytössä ketjutin sitä mukaan, mutta päätin tästä jättää sen pois!

Morsian


Alla vielä vertailun vuoksi kuva elokuun alussa kertausviikolla tehdystä kimpusta, jossa ruusu oli kirkkaanpunaista, ja rankana mulla oli eukalyptusta. Paljon parempi :/



Keskiviikkona oli ainoastaan arviointikeskustelut, eli jokainen meni vuorollaan tekemään töistään suullisen itsearvioinnin, ja arvioijat saivat tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tämän jälkeen kerrottiin, saako lähteä suoraan kotiin, vai haluaako arvioijat nähdä vielä jotakin, eli pääseekö/joutuuko lisänäyttöön. Minä sain viimeistellä morsiuskimppuni, ja lisäksi halusivat, että teen pyöreän, näyttävän kimpun, johon saan itse valita materiaalit. Tämä oli lähinnä "varmuuden vuoksi", että osaanko tehdä ns. kauniin normikimpun, kun viuhkasotkusta ei pidetty :P
No, olin ihan tyytyväinen että sain viimeistellä morsiuskimpun, mutta toisaalta en tiedä tuliko siitä yhtään sen parempi, ainakin ruusua tuli vähän lisää, ja pari rankaa asettelin uudestaan.
Se "näyttävä kimppu" näytti oikeasti livenä paljon paremmalta, kuvassa nuo sinisarjan siemenet ei tule tarpeeksi hyvin esille, ja kuva on muutenkin tärähtänyt. Ja nuo ruusutkin on taas ihan päin persettä...

Sain myös yleisesti vähän kritiikkiä ahtaista työtiloista, kun mun pöytä oli koko ajan hirveessä kaaoksessa. Tiedostin sen itsekin koko ajan kun töitä tein, mutta ilmeisesti kaaos on mulle luonnollinen ympäristö toimia, kun en osaa olla siististikään :D Mutta tein sentään välisiivouksia :) Myös "roskisdyykkaaja" kritisoi hieman sitä, että olin heittänyt pois kelpoa materiaalia, mutta ainakin yritin puolustautua sillä ettei se kyllä ihan kelpoa ollut :D



Tuon lisänäytön tekemisen jälkeen olo kuitenkin helpottui aika merkittävästi, koska sen jälkeen ei itse enää pystynyt vaikuttaa lopputulokseen. Mutta kyllä oli niin epävarma fiilis, kun mihinkään työhön tai omaan työskentelyyn ei voinut olla tyytyväinen, ja olin jo asennoitunut siihen, etten pääse läpi. Ehkä sen takia ei oikein ehtinyt jännittääkään.
Tänään aamupäivällä siis menin palautekeskusteluun, ja vihersisustuksen näytöstä poiketen kerrottiin melkein heti kuinka kävi, ja vasta sen jälkeen annettiin palautetta töistä. Keskustelun päätteeksi olin jo halannut ja kiittänyt kaikkia arvioijia ja lähdössä ovesta ulos, kun itku tuli :D Melkeen pääsin itkemättä ulos, melkeen! Opettajia halattiin ja luokkakavereita halattiin ja itkettiin kaikki yhes koos :)
Saadaan olla kaikki itseemme tyytyväisiä, kun joka ikinen pääsi tämän sidonnan näytön läpi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti