Tuossa keväällä ennen sidonnan harjoitusnäyttöä opettaja kysäisi minulta haluaisinko osallistua Puutarha & kauppa -lehden uuden juttusarjan tekemiseen. Kyseessä olisi sarjan ensimmäinen osa, missä kolme eri Livian opiskelijaa kirjoittaisi eri pituiset jutut hieman eri aiheista, aiheen kuitenkin ollessa vapaa.
Olin aluksi vähän kauhuissani. "Apua, enhän mä osaa kirjoittaa!", "Siis mistä mä muka kirjoittaisin?", "Onko mulla jotain kerrottavaa?". Tässä pääpiirteissään mun ensimmäiset ajatukseni. Harvoin kuitenkaan ketään tullaan niinsanotusti kotoa hakemaan töihin, joten kun niin kävi, niin eihän siitä voi kieltäytyäkään, eli vastasin haasteeseen vaikka jännittikin. Olisihan kyseessä kuitenkin ensimmäinen kirjoittamani lehtijuttu ikinä.
Meinasin ensin kirjoittaa lähestyvistä näyttötutkinnoista, mutta kun juttelin asiasta työssäoppimispaikallani, niin jutun aiheeksi muotoutui se, kuinka tärkeää opiskelijan on saada työssäoppimispaikalla tehdä töitä monipuolisesti, ja oppia asiat rauhassa, kerrata niitä mitä tarvitsee. Itselläni on kaikilla työssäoppimispaikoillani ollut asiat hyvin sillä saralla, ja olen saanut tehdä tosi monipuolisesti kaikenlaista, ja ottaa niihin tarvitsemani aika. Mutta edes kaikilla luokkalaisillani ei ole käynyt yhtä hyvää tuuria, ja koska tämä lehti tavoittaa lähes kaikki kukkakauppiaat, niin mielestäni tämä oli hyvä aihe kirjoittaa.
Nyt vain toivon, ettei kaikki alan ihmiset halua lynkata mua :D Mutta tavallaan, jos joku tuosta suuttuu, niin näkisin sen vain niin, että hän tuntee piston sydämessään ja omantuntonsa kolkuttavan, jolloin jotakin parantamisen varaa olisi.
Aiheesta olisi riittänyt lopulta juttua vaikka kuinka, mutta koska merkkimäärä oli rajallinen, niin jutusta jäi pois kaikenlainen kiltti selittäminen ja eri näkökulmat, ja se kuulostaa ehkä määrätietoiselta, mutta toivottavasti ei sentään syyttävältä.
Kannattaa avata alla oleva kuva uuteen ikkunaan/välilehteen, niin sen saa zoomattua isommaksi.
