torstai 27. maaliskuuta 2014

alkuvuosi + 1. näyttö - vihersisustus

Enpäs ole pitkään aikaan kirjotellut tän blogin puolelle, mutta ajattelin nyt repäistä vähän pidemmän postauksen, kun vihersisustuksen kurssi on kokonaisuudessaan ohi.

Heti tammikuun alussa tosiaan alkoi koululla uusi kurssi, vihersisustus. Koko tammikuu oli siis rankkaa teoriaa sekä harjoitustehtäviä, mitkä pitivät sisällään lähinnä tila-analyysin ja materiaalivalintojen perusteluiden kirjoittamista, kustannuslaskelmien laskemista sekä mittakaavapiirrosten tekemistä. Jotkin harjoitukset pitivät sisällään vaan tietyn osan tästä kirjallisesta kokonaisuudesta, mutta kurssin edetessä harjoitustehtävät pitivät sisällään koko tämän kirjallisen osion. Eli kyllä niitä sitten veivattiinkin :) Eikä uskoisi, kuinka paljon aikaa vie pelkkä kirjallisen osion työstäminen. Pelkkään mittakaavapiirtämiseenkin kului joka kerta 4-5 tuntia (harjoitusnäytön piirustus jopa 7 tuntia). Lopulta kyllä opin jopa pitämään näistä kirjallisista töistä ja piirustuksista, lähinnä istutuskokonaisuuksien suunnittelu tuotti päänvaivaa ja ylimääräistä stressiä. Kuvankäsittelytaidot jelppasivat tässä aika paljon, kun monesti oli vaikea hahmottaa miltä idea näyttäisi oikeasti. Eikun googlettelemaan ruukkuja ja kasveja, ja photoshopattiin ainakin jotakin sinne päin :) Photariin oli vielä helppo vaihtaa kasveja, käännellä niitä ym., niin ei tarvinnut tehdä miljoonaa luonnospiirustusta ymmärtääkseen miltä kokonaisuus näyttäisi.

Kaikki harjoitustehtävät menivät siis niin, että joko itse valittiin tai opettaja antoi meille kuvan jostakin tilasta, johon istutuskokonaisuus piti suunnitella. Tilasta piti tehdä tila-analyysi, ja valitsemistaan materiaaleista perustelut käyttäen sommittelun perusteita. Eli käytännössä piti kirjallisesti selittää, miksi valitut materiaalit sopivat kyseiseen tilaan. Noin niinkun yksinkertaisesti selitettynä :)
Mittakaavapiirrokset oli tosiaan ihan hirveää pilkunviilausta alusta loppuun, ja erityisesti piirroksen sommittelu oikeaan kohtaan paperia oli vaikeaa.

Luokkakaverin Hannan kanssa tehty harjoitusistutus, jonka perimmäisenä ideana oli rouhean ja runsaan oheismateriaalin käyttö. Meillä oli sammaloitunutta puunkarahkaa. Saatiin työstä paljon kiitosta ja positiivista palautetta :)

Kasvina tässä oli bonsai-varjoviikuna koulun viherhuoneesta


Kaiken harjoittelun jälkeen oli vuorossa harjoitusnäyttö, jonka tilana toimi Logomo Kitchen.
Kirjallisen työn ulkoasun hiominen oli ihan ylikivaa puuhaa, sai pilkunviilaaja-graafikko taas vääntää värien ja layoutin kanssa ♥ Tila on tosi värikäs, niin kirjallisen ulkoasussa sai myös leikkiä värien kanssa, jotta myös se yhdistyy tilaan.

Ylipäänsä koko istutuksen suunnittelu oli ihan hirveän vaikeaa, koska työlle piti saada tosi paljon korkeutta tilan korkeuden vuoksi. Itse lähdin kokeilemaan sellaisia tekniikoita mitä en kuuna päivänä ole käyttänyt yhtään missään. Rakensin rimoista kehikon, johon pulteilla kiinnitin sammalpalloihin laitettuja timanttiananaksia. Toteutuksen kanssa oli rutkasti ongelmia, eikä sitä tajunnut millään, kuinka paljon esivalmisteluja olisi pitänyt kotona tehdä. Onneksi tämän työstämisessä oli aikaa 1,5 koulupäivää, sillä se ensimmäinen päivä mulla meni ihan pelkäksi säätämiseksi. Kun sitten tuli aika lähteä kotiin, parkusin koko automatkan, kun olin niin turhautunut. Monella muulla istutus oli melkein valmis, ja mä en ollut saanut mitään konkreettista aikaan. Make oli ihana ja auttoi itkevää avovaimoaan, ja porattiin yhdessä rimoihin reikiä koko ilta. Seuraava päivä menikin jo paremmin, mutta vaikka mulla sillon oli käytännössä kaikki valmiina ja numeroituina, ja rakennelma piti vain koota (ja pyöritellä sammalpallot), meni siihen nelisen tuntia aikaa. Olin kuitenkin ylpeä, että sain sen koottua niinkin nopeasti, sillä opettajakin jo alkupäivästä ehti pyytämään muilta, että jos joku valmistuu nopeasti, niin tulisi auttamaan mua. Lopulta en sitten tarvinnutkaan kenenkään apua, ja moni vielä työsti omia istutuksiaan kun olin valmis :) Lopputulos oli ihan ookoo-näköinen, mutta tekniikan olisi pitänyt olla paljon tukevampi, ja kasvia olisi pitänyt kunnioittaa enemmän, nyt niiden juuret oli aika raiskattuina tuolla sammalpallon sisällä :P Tilasin tukusta myös kahta erikokoista timanttiananasta, mutta käytännössä ne olikin lähes samankokoisia, joten niiden kokovaihteluilla ei saatu lisää mielenkiintoa ja parempaa ryhmittelyä aikaiseksi. Suuret kasvit myös aiheuttivat sen, että se vaivalla rakentamani rimakehikko ei näkynyt juuri ollenkaan, vaikka sen oli tarkoitus. Tämä oli kaikinpuolin liian vaivalloinen ja aikaavievä toteuttaa, joten näyttötyöksi tästä ei olisi tällaisenaan, mutta täytyy silti myöntää, että kyllä tuo muista harjoitusnäyttötöistä erosi aika paljon :D
Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että tällaistakin tuli kokeiltua. Ja onneksi opettaja oli suurena apuna kun itse olin jo ihan epätoivoinen.

Harjoitusnäytön mittakaavapiirros

Valmis tekele



Juuri ennen harjoitusnäyttöä meillä oli toinen ruukkukasvitentti. En ollut ehtinyt lukea siihen paljonkaan, kun olin niin kovasti stressannut tuosta harkkarista. Lopulta tentissä oli melko helpot kasvit, mutta olin varma että läpäisy jää muutamasta hassusta pisteestä kiinni. Pääsin kuitenkin läpi tästäkin heti ekalla yrittämällä, mutta en tiedä vielä mikä se lopullinen pistemäärä oli.

Harjoitusnäyttöviikon päätteeksi meille annettiin se ihan oikea näyttötehtävä. Koko kööri vietiin annettuun tilaan, ja siellä sitä sitten ihmeteltiin huuli pyöreenä, ja kaikki näyttivät vähän hölmistyneiltä :D Tilaan tutustuminen oli aika pikainen raapaisu, enkä itse ainakaan käynyt siellä enää toistamiseen. Tuli kuitenkin istutuskokonaisuuden sijoittelupaikka heti itselle selväksi, kuvia otettiin, mittoja kirjattiin ylös.
Aikaa ennakkotehtävän eli kirjallisen osuuden tekemiseen oli pari viikkoa, kokonaisuudessaan näyttöviikon alkuun kuukausi. Tähän väliin mahtui talviloma (joka kului tietysti näyttöä suunnitellessa), kaksi työssäoppimisviikkoa sekä etäviikko.

Alkusuunnittelu tuntui hieman hankalalta. Luokkakaveri onneksi bongasi netistä tosi edulliset altakasteluruukut, joten ruukkua ei tarvinnut miettiä paria päivää pidempään, sillä työssäoppimispaikkani lupasi lunastaa ruukut itselleen näytön jälkeen. Kasvien kanssa oli vähän enemmän miettimistä, ja pidettiin floristikaverini kanssa muutamia aivoriihiä sekä kasvien osalta että muutenkin. Hän oli tosi suurena apuna koko suunnitteluprosessissa ♥
Lopulta suunnitelma kuitenkin kasautui yllättävänkin helposti, eikä sitä tarvinnut matkan varrella edes muuttaa. Tekniikka ja toteutus oli oksien kohdalla hieman hankalaa, ja niiden maalaaminen vei aikaa aivan älyttömästi, mutta mielestäni selvisin ihan kunnialla niidenkin suhteen. Pienemmät oksat ei olleet ihan sellaisia kuin olisin toivonut, joten niiden asetteleminen ja kiinnittäminen oli vaikeampaa, eikä ne asettuneet ruukun pinnalle niin kuin alunperin ajattelin.
Kasveiksi valitsin timanttiananasta sekä rönsyliljan sukuista vihreä-oranssia kasvia, Chlorophytum orchidastrumia. Tällä kertaa, kun tukusta tilasin sitä pienempää timanttiananasta, se tulikin siinä koossa kuin olisin sen harjoitusnäyttöön tarvinnut! Onneksi noita hieman isompia oli vielä tukussa, joskin lopputuloksessa ne jää vähän liikaa Chlorophytumin varjoon, olisivat saaneet näkyä sieltä enemmän.
Olin jotenkin tosi ilahtunut mennessäni tukkuun hakemaan tilaamiani kasveja, eikä mun tarvinnut tiskillä sanoa kuin "mulla olisi kasvitil...", kun myyjä jo hihkaisi, että "joooo, Chlorophytumia ja olikos se Guzmaniaa?" :D Hauskaa, että hän muisti mut, vaikka tein varsinaisen tilauksen sähköpostitse, ja aiemmin tukussa käydessäni pikipäiten vain kysyin, että onko moista kasvia edes saatavilla.

Suunnitelma alkoi pikkuhiljaa käydä toteen, kun sain ruukut ja oksat sommiteltaviksi.

Sen jälkeen uskalsin vasta tehdä mittakaavapiirrokset.

Ennakkotehtävä lähdössä arvioijille

Etäviikolla maalattiin oksia...

...ja sommiteltiin niitä ruukkuihin - monet kerrat.

Ja kun kasvitkin tulivat, nekin sommiteltiin ja pähkäiltiin vielä hieman.


Näyttöviikko alkoi viherhuoltokeikalla Raision Timaliin, jossa ryhmänä huollettiin kasveja. Seuraavana päivänä ainoastaan tehtiin nuo varsinaiset istutukset. Kolmantena päivänä oli arviointikeskustelut, missä esiteltiin istutukset arvioijille. Neljäntenä, viimeisenä päivänä oli mahdolliset lisänäytöt ja palautekeskustelut. Meikäläistä ei kutsuttu tekemään lisänäyttöä, mikä sinänsä oli vähän raastavaa, että koskaan ei tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Lisänäytössä on kuitenkin aina mahdollisuus parantaa jotakin osa-aluetta, ilman kutsua jääneet joutuu sitten vaan elämään pelko perseessä, että menikö ihan päin persettä (eli niin toivoton tapaus ettei lisänäyttökään auta) vai oliko tarpeeksi hyvä, ettei lisänäyttöä tarvita. Mulla sekä arviointi- että palautekeskustelu olivat vasta iltapäivän puolella, joten jouduin kahtena päivänä jännittämään koko päivän ennen kuin jotain tapahtui. Myös ensimmäisen päivän meidän huoltoryhmä aloitti työnsä vasta puolilta päivin, ja ensimmäinen päivä oli jotenkin kaikista pahin jännityksen kannalta, kun ei tiennyt mitä odottaa. Olin varma, että saan autossa sydärin kun ajelin koululle. Tiistaina istutuksen sai alottaa heti aamusta, ja istutuspuuhat sujui muutenkin tosi rennoissa meiningeissä, kaikki meni suunnitellusti eikä paniikkia tullut. Sitä ei oikeastaan ehtinyt kovin paljon jännittämään. Keskiviikon arviointikeskustelu jännitti sitten taas enemmän, koska oon tosi huono pitämään suullisia esityksiä jopa tutuille ihmisille. Vuosien saatossa se on kyllä parantunut, mutta tällaisessa tärkeässä tilaisuudessa jännittää ihan toisella tasolla. Olin sen jälkeen vähän kiikunkaakun, että menikö hyvin vai huonosti, eikä itkukaan ollut ihan kovin kaukana.
Sen jälkeen, kun kutsua lisänäyttöön ei tullut, sitä jotenkin tajusi, että on kaiken voitavansa jo tehnyt, eikä lopputulokselle mahda enää mitään. Siis tietysti jännitti tulos tosi paljon, mutta väitän, että muu viikko oli sen kannalta pahempi, kun oli itsellä vielä mahdollisuuksia mokata kunnolla.
Koko näyttöön valmistelun sekä itse näyttöviikon ajan nukuin ihmeen hyvin. Ei yöllisiä heräämisiä tai unettomia öitä, päinvastoin, nukuin kuin tukki, ja vaikka päivät oli tosi lyhyitä, niin olin joka päivä ihan naatti ja teki vain mieli nukkua.

Istutuskokonaisuuskin onnistui tosi hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. Harjoitusnäytöstä opin sen esivalmistelujen ja järjestelmällisyyden tärkeyden, ja kuinka paljon se helpottaa itse istutustyötä. Joten, olin tosiaan kotona sommitellut oksat ja kasvit valmiiksi, valokuvannut ne moneen kertaan, ja mulla istutustilaisuudessa oli niitä valokuvia mukana apunani. Se oli ihan sallittua, ja sain siitä lopulta paljon kiitosta. Samoin niputin oksat useaan eri nippuun ja numeroin ne, jotta tiedän mitkä oksat tulee mihinkin kohtaan. Se nopeutti työtä paljon, kun ei tarvinnut enää miettiä mihin laittaisi minkäkin oksan, ja minkälaisen vänkyrän sai ruukun pinnalle tukevasti kiinni.

Valmiit istutukset koululla heti istutuksen jälkeen. Vähän tuossa oikeanpuoleisessa meni pisimmät oksat vinksalleen :D Nämä on suunniteltu tummaa taustaa vasten sijoitettaviksi.



Tänään tosiaan oli sitten palautekeskustelut, missä ei itse tarvinnut enää puhua mitään, vaan arvioijilla oli sana vapaa. Edellispäivänä kun oli vielä jännittänyt vain itsensä puolesta, niin tänään oon sitten jännittänyt ihan kaikkien tutkinnonsuorittajien puolesta! Olin ihan hermorauniona kun odottelin kotona koska saan lähteä ajelemaan koululle :P Pieni paniikki tuli siinä omaa vuoroa odotellessa, kun kuulin että siihen mennessä ainoastaan yksi meistä omista oli päässyt läpi...
Kun oma vuoro sitten tuli, niin arvioijat antoivat ensin palautteen, joka meikäläisen suureksi yllätykseksi oli lähes vallan positiivista, enkä tuosta istutuksesta ainakaan rekisteröinyt mitään negatiivista sanottavaa :D Toki saan sitten palautteen vielä ihan paperillakin, joten täytynee tarkistaa myöhemmin :) Ja kun se sitten sanottiin, että näyttö on hyväksytty, niin itkuhan siinä tuli, kun kaikki monen viikon jännitys purkautui. Kaikki arvioijat halasivat ja onnittelivat, ja kannustivat kovasti jatkoon :) Sen jälkeen hyppäsin opettajan kaulaan, ja siinä tuolissa sitten tärisin ja lähestulkoon hyperventiloin :D Mutta oli kyllä niin hieno fiilis! Moni meidän luokkalaisista kyseenalaistivat melko kärkkäästikin arvioijien mielipiteet, mutta mä olen vaan koko illan leijaillut, kuinka ihania ne oli! Palautekeskustelun jälkeen piti kirjoittaa koululle tutkintopalautetta, ja senkin paperin taiteilin täyteen hymynaamoja :)

Tätäkin postausta itseasiassa viimeistelen pienessä sievässä, sillä pitihän sitä sidukkaa vähän hakea :) Ja pizzankin hain, eli kunnon mässäilypäivä, mutta lienen sen ansainnut :)

Nyt on siis ensimmäinen ammattitutkinnon näyttö ohi, kaksi muuta on vasta syksyllä, mutta tässä kevään puolella tulee vielä sidonnan harjoitusnäyttö, ja noita sidonnan juttuja odotan kyllä kauhulla :/

2 kommenttia:

  1. Hyvä asenne opintoihin ja työn tekemiseen kantaa pitkälle! Hyvä SINÄ! Kauniit istutukset!

    VastaaPoista