torstai 30. lokakuuta 2014

viimeinen näyttö, asiakaspalvelu ja markkinointi

Sain silleesti taas vähän noottia, kun enhän minä oo kirjottanut taas mittään pitkiin aikoihin x) Olishan se tietysti ollut hyvä jos tämän blogin olemassaolon olis muistanut aina välillä, niin ei tartteis kilometripostauksia kirjottaa sitten yhdellä kertaa. Mutta puolustaudun koko syksyn läsnä olleella puolikoomalla ja yleisellä aivojen nyrjähtämisellä :) En ole vielä saanut kaikkia kuvia luokkakavereilta, mutta kirjottelen tämän nyt alta pois, tai muuten muistan sen vasta ensi vuoden puolella :)

Viimeisin postaus kertoili sidonnan näytöstä, ja seuraavan näytön tehtävänanto saatiinkin jo saman viikon päätteeksi. Kyseessä siis asiakaspalvelun ja markkinoinnin näyttö, joka huipentui Osaava Nainen -messuihin lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Näytön suurin osa oli kampanjasuunnitelman laatiminen tuonne messuille, ja se tehtiin kolmen hengen ryhmätyönä. Messuille koulun osastolle suunniteltiin ryhmissä neljä eriteemaista osastoa, ja jokaisen osaston teeman määräsi Vepsäläiseltä lainaan saadut design-tuolit, jotka arvottiin ryhmien kesken. Meikäläinen sai toimia onnettarena, ja nappasinkin meidän ryhmälle Eero Aarnion Poni-tuolin ja teemaksi lastenhuoneen :) Oltiin koko ryhmä erittäinkin innoissamme, vaikkakin myöhemmin vasta selvisi kuinka haasteellista on oikeasti yrittää sisustaa lastenhuonetta kukilla ja kasveilla :P Vepsäläisen lisäksi me saatiin yhteistyökumppaneiksi Lepolan puutarha (kukkatukku) sekä Pirilän Kukkatalon Raision myymälä, josta saatiin kaikki ruukut ja ruukkukasvit lainaan.

Meikäläisen piirros osastosta, ainoastaan korallimättäät vaihtui tulilatvoiksi ja jäkäläpallot vaihtoivat vähän paikkaa.



Ennakkotehtävän palautus oli jo kolmen viikon päästä, joka tuntui hirvittävän lyhyeltä ajalta suunnitella kaikki, ja tehdä myös kaikki käytännön asiat, mitä tarvittiin ennakkotehtävän valmiiksi saamiseen. Meillä onneksi ryhmätyö pelasi tosi hyvin, ja saatiin melko tasapuolisesti jaettua tehtävät. Kyllä siinä melkein se koko kolme viikkoa vierähti koneen ääressä tehden markkinointimateriaalia ja viilatessa kirjallista lähetettävään kuntoon. Välillä piti treenata yksilösuorituksia varten. Yksilösuorituksina tehtiin kirjallisen viimeisenä palautuspäivänä tekstaustehtävä, tuotteiden hinnottelua, tuotetuntemusosio sekä kukkakaupan kirjeenvaihtoa. Tekstauksen piti sopia meidän messuosastolle, vaikkei sitä fyysisesti sinne laitettukaan. Mietin, että ei meidän lastenhuoneeseen kyllä sovi mikään opetelluista tekstausfonteista, mutta päädyin sitten unsiaaliin, sillä se ei näytä niin hirvittävän viralliselta, ja kaikenlisäksi se oli mulle helppoa tekstata. Itse "mainoslause" olikin sitten se ensimmäinen mikä päähän pälkähti :D Tuotetuntemusta kertasin vain parina iltana, ja totesin, että tuskin sieltä jää päähän enää enempää kuin mitä siellä jo valmiiksi oli, joten tällä mennään.

Tekstausharjoitelmia


Yksilötehtävät meni omasta mielestäni ilman valittamista, jopa tuotetuntemus vaikka siihen oli valittu vaikeita kasveja, eikä todellakaan mitään jokapäiväisiä kukkakaupan materiaaleja :P Sen jälkeen saikin pari viikkoa vain olla, ja välillä käytiin koululla vähän maalailemassa messuseiniä ja valmistelemassa osastolle tulevia töitä. Olin päättänyt saada vihkomallisen ruukkukasviportfolion valmiiksi messuille, ja olikin tavallaan ihan hyvä, että luppoaikoina sai tehdä portfoliota :D Sen verran hektinen syksy ollut, että tuntui ettei sitä osaa vaan olla ja miettimättä koulujuttuja.

Ruukkukasviportfolio, samanlainen on tekeillä vielä leikoista


Itsehän jännitin koko tässä näytössä eniten sitä varsinaista messuilla oloa ja sinne ylipäänsä ajamista, koska kumpaakaan en ole tehnyt aikaisemmin. Onneksi meidän Leila suostui tulla ajamaan koulun pakettiautoa, koska se ois ollut jo liikaa mulle :D Loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin, mutta siltikään en ehtinyt jännittää näyttötilannetta kuin pikkiriikkisen lauantaina ja sunnuntaina, kun arvioijat olivat paikalla. He kyselivät meiltä välillä näyttöön liittyviä juttuja, lähinnä tuotetuntemusta sekä suomeksi että englanniksi, sekä muita käytännön asiakaspalvelujuttuja. Loppujen lopuksi tässä tutkinnon osassa näyttötilanne oli huomattavasti rennompi kuin muissa. Oli myös kiva, että kaikki arvioijat oli entuudestaan tuttuja jotakin kautta.
Käytännössä messuviikonloppu meni osastoja esitellessä, emme siis varsinaisesti myyneet mitään. Koulua ja joulutaloa mainostettiin samalla.

Osastojen teemat olivat tosiaan lastenhuone (meidän), opiskelijaboksi, sinkkuaikuisen kaupunkikoti sekä aikuisen vapaa-ajan asunto. Messukävijät saivat äänestää mieluisinta osastoa, ja äänestyksessä meidän osasto jäi melko kirkkaasti viimeiseksi. Koulun osastolla pysähtyjät oli aika lailla sen ikäisiä, että muut osastot ajoivat selkeesti lastenhuoneen ohi. Mutta todistettavasti kyllä ne lapset olivat kiinnostuneita meidän ponituolista, legoruukusta ynnä muusta, että siinä mielessä kyllä onnistuttiin oikein hyvin ;) Äänestyksen voitti tuo sinkkuaikuisen kaupunkikoti.

Lastenhuone / Poni:







Opiskelijaboksi / Fatboy buggle-up:





Sinkkuaikuisen kaupunkikoti / K-tuoli:





Aikuisen vapaa-ajanasunto / Donna:




Osan kuvista on ottanut Rami Nummelin Studio Kuvataivaasta.


Tosiaan meidän lastenhuone-osastolla kirkkaasti eniten ihmisten huomion kiinnitti legoista rakennettu kukkaruukku. Myös kukkapylvästä ihasteltiin paljon. Moni lapsi kävi Poni-tuolissa istumassa, ja aika moni piti myös meidän osaston yleisestä värimaailmasta, mikä kuitenkin poikkesi aika paljon muista teemaosastoista. Moni kyllä kiinnitti huomiota myös siihen, että oikeasti lastenhuoneen sisustus ei voisi tuollaista olla, jolloin selitettiinkin lähinnä antavamme inspiraatiota värien ja muotojen kautta. Tottahan se varmasti on, että vilkkaiden lasten huoneessa tulisi ruukut hyllyiltä alta aikayksikön, mutta pakkohan meidän oli floraalisella materiaalilla se sisustaa :D Eli ei ollut ihan helpoimmasta päästä tuo teema.

Messuviikonloppu oli r a n k k a. Kroppa oli kovilla kolmen päivän paikallaan seisomisesta, kovasta ilmastoinnista ja kirkkaista valoista. Sunnuntaina messujen päätyttyä purettiin osastot ja vietiin kamat koululle. Maanantaina sitten mentiin viimeistä päivää koululle, siivottiin messukamat paikoilleen, ja sitten oli palautekeskustelut. Meidän ryhmän palautekeskustelujen jälkeen lähdettiin reissun päälle, palautettiin ruukkukasvit Raision Kukkatalolle, ostettiin sieltä parit kasvit itsellemme, ja käytiin myös muiden yhteistyökumppaneiden luona. Vietiin kaikille kiitoslahjat hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Poikettiin myös kukkatukussa ostamassa viimeiset kasvit, sillä tämän jälkeen sinne ei pääse kuin asiakasnumerolla. Tultiin sitten vielä takaisin koululle, missä oli vähän skumppatarjoilua vikan päivän kunniaksi :)



Tein meidän poniryhmälle messuviikonlopuksi kaula- ja korvakorut kuismanmarjoista



Suurin osa meidän luokkalaisista joutuu vielä käymään lisänäytössä tuotetuntemuksen takia, minä ja Suski oltiin ainoita, jotka pääsi näytön suoraan läpi, ja koska Suskilla on vielä vihersisustuksen näyttö hyväksymättä, niin meikäläinen oli meidän luokan ensimmäinen tuore floristi :) Olin kyllä ehkä kaikkein ylpein siitä, miten hyvin mun tuotetuntemus-osio meni (80% oikein), yllättävän hyvin noita kasvien tieteellisiä nimiä on sitten kuitenkin jäänyt takaraivoon. Musta taisi tullakin luokan epävirallinen kävelevä kasvisanakirja, vaikka enhän mä toki kaikkea aina tiedä, heh.
Mun asiakaspalvelutaitoja kehuttiin palautekeskustelussa myös sellaisin sanoin, että liikutuin ihan tosi paljon. Ja vielä kun se palaute tuli ihmiseltä, joka on ollut mun matkalla mukana ihan ensimmäisistä kouluviikoista lähtien, eli mun ensimmäisen työssäoppimispaikan myymäläpäälliköltä :) Se tuntui tosi hyvältä.

Nyt on vähän omituinen fiilis, että mitäs sitä sitten seuraavaksi lähtee tekemään. Todennäköisesti marraskuun otan ihan lomailun kannalta, jouluksi pääsen kukkakaupalle töihin, mutta alkuvuodesta pitäisi ruveta miettimään vähän pysyvämpiä kuvioita.
Mun mielestä noiden messujen aikana meidän luokan keskinäinen ryhmähenki ja fiilis oli ehkä korkeemmalla kuin koskaan aiemmin, ainakin mulla tuli sellainen olo. Aivan varmasti tulee kaikkia hirveä ikävä, mutta eiköhän me tässä vielä nähdä ja bailata ja mitä kaikkea :)
Ylipäänsä tämän kahden vuoden aikana oon saanut luokkakavereiden lisäksi alalta hyviä ystäviä, kavereita ja tuttuja, joista olen tosi kiitollinen. Erityisesti tuon ensimmäisen työssäoppimispaikkani ihmisistä tuli mulle tosi tärkeitä, ja harmittaa, etten voinut olla siellä pidempään. Työpaikka ja työkaverit oli ihan ykkösluokkaa, tykkäsin tosi paljon. Toivottavasti saan vielä joskus työskennellä samojen tyyppien kanssa :)

Mutta nyt se on sitten ohi, kahden vuoden floristiopinnot. Marraskuussa on vielä päättötilaisuus ja todistustenjako. En ole vielä päättänyt mitä teen tälle blogille, ehkä se jää nettiin roikkumaan halukkaiden luettavaksi. Ehkä perustan ruukkukasviblogin :D En tiedä, katotaan ensin mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Btw. tänä vuonna Livian Joulutalossa on teemana salmiakki. Kuulin paljon ihania idiksiä sinne tuleviin juttuihin, ja oon kyllä niin kärppänä paikalla :) Mulla on jo pitkään ollut salmiakkikuosivaihe päällä, ja uskon että tykkään näyttelystä paljon :) Sinne kaik!

torstai 11. syyskuuta 2014

kukkasidonnan näyttö

Huhheijaa! Alusta asti pelätty ja panikoitu sidonnan näyttö oli ja meni. Ja meni läpi, vastoin kaikkia odotuksia :) Oon vahvasti sitä mieltä, että edellisiltä oppilailta ei olisi missään vaiheessa pitänyt kysyä yhtään mitään koko näytön luonteesta. Mielestäni sitä ihan turhaan peloteltiin hirveän vaikeana, ja että pienistäkin virheistä rokotetaan tosi rankalla kädellä. Sanottiin mm., ettei kannata tehdä perus dekoratiivisia, radiaalisia tilakoristeita, sillä niissä on yleensä aina jotain vikaa. Sanottiin, että jos surulaitteesta putoaa yksikin kukka, se on heti hylsy. Ja mitä näitä muita nyt olikaan... Se lietsoi ihan turhaa paniikkia, ja mäkin olin vielä tähän aamuun saakka ihan varma, etten pääse näytöstä läpi. Opettaja tosin koko ajan sanoi, että ei tuommosta höpönpöpöä saa uskoa, ja että näytössä ei saa alkaa kikkailla mitään omituisuuksia, vaan tekee sen, minkä parhaiten osaa.

Enivei, näyttötehtävä annettiin meille elokuun ensimmäisellä kouluviikolla, ja siitä oli kaikkiaan kuukauden verran aikaa siihen töiden varsinaiseen toteuttamiseen. Pari viikkoa oli aikaa suunnitella tilakoriste itse valitsemaansa tilaan ja kimppu määrätylle henkilölle, ja näistä tehtiin kirjalliset tehtävät ennakkoon. Myös kaikki kukat tilattiin ennakkoon itse, ja tukkuauto toi ne koululle maanantaina. Itse hain tukusta koulun piikkiin miekkaliljat kotiin avautumaan viikonlopun yli.

Tämän viikon maanantaina siis alkoi varsinainen näyttöviikko koululla. Maanantaina oli aamupäivästä vuorossa kukkien purkaminen, käsittely ja mahdolliset reklamoinnit. Itsellä ei mitään kukkia mennyt vaihtoon, mutta muutaman värisävyt poikkesivat siitä mitä olin ajatellut. Annoin niiden kuitenkin olla.
Iltapäivällä alkoi tilakoristeen toteuttaminen. Jokainen oli tehnyt itselleen ajankäyttösuunnitelman, jossa arvioi koristeen tekemiseen kuluvan ajan. Itse olin arvioinut työstön ajaksi 3h 20min, joka lopulta alittui n. puolella tunnilla, mutta liian kauan siihen silti meni aikaa, kun kyseessä oli kuitenkin vain sienityö.




Tämä taisi lopulta olla mun onnistunein työ, vaikka maanantaina lähdin tosi pettyneenä kotiin. Tuntui, että paperilla suunnitelma näytti paljon mielenkiintoisemmalta. Kritisoin tuossa myös muutaman materiaalin (koristekaali, lumimarja, vilja) vähyyttä, sillä niitä jäi yli paljon, ja sienessä olisi ollut tilaakin. Kaaleilla oli peukalon paksuiset varret, enkä uskaltanut laittaa niitä kuin neljä, jottei sienelle käy hassusti. Muoto oli tässä hyvä, ja siitä tuli suunnitelmien mukainen. Tästä en saanut negatiivista palautetta, lähinnä mulle sanottiin, ettei niiden muutaman materiaalin "vähyydestä" kannata olla moksiskaan, pääasia että työ näyttää kauniilta. Koristeen esittelystä ennen tekemistä taas sanottiin, että olisi pitänyt olla myyvempi, ja olisi kannattanut ottaa jotain konkreettista mukaan, vaikkapa kukkaa. Kirjallinen työ oli jälleen hyvä ja kaunis.

Tiistaina sidottiin sitten kaikki muut työt. Ensimmäisenä heti aamusta oli tunnin pituinen aikatyö, johon sisältyi myös hinnoittelulaskelma. Tämä oli kimppu kuvataiteilija Susanna Autiolle.




Mun koko kimpun idea oli omituisen näköisessä kukonheltassa, jota myös aivokukaksi kutsutaan ;) Toinen idis oli tehdä perinteisestä poikkeavan mallinen kimppu, eli viuhka. Tein siitä kaksiosaisen, mutta alumiinilankapohjat jäivät tosi epäsiistin näköisiksi. En ollut tähänkään tyytyväinen. Myöskään arvioijat eivät pitäneet tästä lähinnä sen sotkuisuuden vuoksi, sain kritiikkiä ettei tuosta oikein edes erottanut että siinä on kaksi erillistä osaa, ja olisi kannattanut koko kukkamateriaali käyttää yhteen leveään pohjaan.


Aikatyön jälkeen sai jatkaa valitsemallaan sidontatyöllä, mä tein seuraavaksi surulaitteen. Oli määritelty, että vainaja on mies, joka oli luomutuottaja hedelmä- ja marjatilalla. Ideana siis käyttää mahdollisimman paljon luonnon- ja puutarhamateriaaleja. Itsellä oli laitteessani tuijaa ja tuiviota, vadelmaa, herukkaa sekä pihlajanmarjoja. Käytännössä en välivihreinä käyttänyt perus nahkalehteä ja salalia ollenkaan.




Tästä tuli muuten ihan hyvä, mutta toisella puolella on enemmän kukkaa kuin toisella, sivuprofiilin muoto katkeaa krysanteemiseinämään, ja nuo kärjessä olevat kukat olisi saaneet olla pidempiä, jottei siellä oleva kultapiisku jäisi noin yksin. Muutamia huituloita tulee ulos muodosta vähän siellä sun täällä, ja laitteen takapuolelle olisi saanut laittaa lisää materiaalia. Lisäksi herukat kuivuivat kokoon jo vuorokaudessa, jonka takia sieni näkyi jo itsearviointipäivänä. Tästä ei ainakaan suullisesti tullut negatiivista palautetta, että olin ilmeisesti itse huomannut tarvittavat puutteet tuossa.
En todellakaan ollut tyytyväinen tähänkään, mutta kun aika oli loppumassa, niin päätin keskittyä enemmän tekniikan pitävyyteen kuin täydelliseen muotoon.


Viimeisenä, ruokailun jälkeen tein morsiuskimpun ja kaason koristeen. Näiden tuli sopia keskenään yhteen, ja morsiamen sai kaikkinensa määritellä ihan itse, ja tuoda kirjalliset perustelut näyttöviikolle. Vaikka olin harjoitellut tätä puolukkakimppua jo monta kertaa, ja edellisellä kerralla kellotin kimpun tekemiselle alle 2,5 tuntia, niin näiden tekemisen kanssa tuli todella kova kiire!



Morsiuskimpusta pääsin ottamaan kuvan vasta tänään, joten siinä on jo kukat ja lehdet vähän nuupahtaneet. Mutta tosiaan, aikaa meni ihan liikaa, muoto jäi vajavaiseksi (vasemmalla puolella on selkeä kolo), ja lisäksi kiireessä ei ehtinyt sen enempää miettiä kukkien paikkoja, ja niitä tuli liimattua vähän minne sattuu :/ Työ jäi liimailun osalta keskeneräiseksi, mikä kaikkein eniten jäi harmittamaan. Molemmissa töissä viimeistely ja tarkistus jäi tekemättä. Tukusta tullut oksaruusu oli myös paljon tummempaa kuin mitä olin ajatellut, ja työ jäi tosi tummasävyiseksi. Kimppua ei myöskään pidetty sopivana valitsemaani hääpukuun, joka oli herkkä ja kevyt, vaan puolukkakimpun kaveriksi olisi ennemmin sopinut joku raskaampi kangas hääpuvuksi. Arvioijat olisivat toivoneet kimppuun myös ruusun lisäksi jotakin toista materiaalia, esim. kuismanmarjaa ketjutettuna. Harmitti tosi paljon, koska harjoitusnäytössä ketjutin sitä mukaan, mutta päätin tästä jättää sen pois!

Morsian


Alla vielä vertailun vuoksi kuva elokuun alussa kertausviikolla tehdystä kimpusta, jossa ruusu oli kirkkaanpunaista, ja rankana mulla oli eukalyptusta. Paljon parempi :/



Keskiviikkona oli ainoastaan arviointikeskustelut, eli jokainen meni vuorollaan tekemään töistään suullisen itsearvioinnin, ja arvioijat saivat tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tämän jälkeen kerrottiin, saako lähteä suoraan kotiin, vai haluaako arvioijat nähdä vielä jotakin, eli pääseekö/joutuuko lisänäyttöön. Minä sain viimeistellä morsiuskimppuni, ja lisäksi halusivat, että teen pyöreän, näyttävän kimpun, johon saan itse valita materiaalit. Tämä oli lähinnä "varmuuden vuoksi", että osaanko tehdä ns. kauniin normikimpun, kun viuhkasotkusta ei pidetty :P
No, olin ihan tyytyväinen että sain viimeistellä morsiuskimpun, mutta toisaalta en tiedä tuliko siitä yhtään sen parempi, ainakin ruusua tuli vähän lisää, ja pari rankaa asettelin uudestaan.
Se "näyttävä kimppu" näytti oikeasti livenä paljon paremmalta, kuvassa nuo sinisarjan siemenet ei tule tarpeeksi hyvin esille, ja kuva on muutenkin tärähtänyt. Ja nuo ruusutkin on taas ihan päin persettä...

Sain myös yleisesti vähän kritiikkiä ahtaista työtiloista, kun mun pöytä oli koko ajan hirveessä kaaoksessa. Tiedostin sen itsekin koko ajan kun töitä tein, mutta ilmeisesti kaaos on mulle luonnollinen ympäristö toimia, kun en osaa olla siististikään :D Mutta tein sentään välisiivouksia :) Myös "roskisdyykkaaja" kritisoi hieman sitä, että olin heittänyt pois kelpoa materiaalia, mutta ainakin yritin puolustautua sillä ettei se kyllä ihan kelpoa ollut :D



Tuon lisänäytön tekemisen jälkeen olo kuitenkin helpottui aika merkittävästi, koska sen jälkeen ei itse enää pystynyt vaikuttaa lopputulokseen. Mutta kyllä oli niin epävarma fiilis, kun mihinkään työhön tai omaan työskentelyyn ei voinut olla tyytyväinen, ja olin jo asennoitunut siihen, etten pääse läpi. Ehkä sen takia ei oikein ehtinyt jännittääkään.
Tänään aamupäivällä siis menin palautekeskusteluun, ja vihersisustuksen näytöstä poiketen kerrottiin melkein heti kuinka kävi, ja vasta sen jälkeen annettiin palautetta töistä. Keskustelun päätteeksi olin jo halannut ja kiittänyt kaikkia arvioijia ja lähdössä ovesta ulos, kun itku tuli :D Melkeen pääsin itkemättä ulos, melkeen! Opettajia halattiin ja luokkakavereita halattiin ja itkettiin kaikki yhes koos :)
Saadaan olla kaikki itseemme tyytyväisiä, kun joka ikinen pääsi tämän sidonnan näytön läpi!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

p&k: tulevaisuuden tekijät



Tuossa keväällä ennen sidonnan harjoitusnäyttöä opettaja kysäisi minulta haluaisinko osallistua Puutarha & kauppa -lehden uuden juttusarjan tekemiseen. Kyseessä olisi sarjan ensimmäinen osa, missä kolme eri Livian opiskelijaa kirjoittaisi eri pituiset jutut hieman eri aiheista, aiheen kuitenkin ollessa vapaa.
Olin aluksi vähän kauhuissani. "Apua, enhän mä osaa kirjoittaa!", "Siis mistä mä muka kirjoittaisin?", "Onko mulla jotain kerrottavaa?". Tässä pääpiirteissään mun ensimmäiset ajatukseni. Harvoin kuitenkaan ketään tullaan niinsanotusti kotoa hakemaan töihin, joten kun niin kävi, niin eihän siitä voi kieltäytyäkään, eli vastasin haasteeseen vaikka jännittikin. Olisihan kyseessä kuitenkin ensimmäinen kirjoittamani lehtijuttu ikinä.

Meinasin ensin kirjoittaa lähestyvistä näyttötutkinnoista, mutta kun juttelin asiasta työssäoppimispaikallani, niin jutun aiheeksi muotoutui se, kuinka tärkeää opiskelijan on saada työssäoppimispaikalla tehdä töitä monipuolisesti, ja oppia asiat rauhassa, kerrata niitä mitä tarvitsee. Itselläni on kaikilla työssäoppimispaikoillani ollut asiat hyvin sillä saralla, ja olen saanut tehdä tosi monipuolisesti kaikenlaista, ja ottaa niihin tarvitsemani aika. Mutta edes kaikilla luokkalaisillani ei ole käynyt yhtä hyvää tuuria, ja koska tämä lehti tavoittaa lähes kaikki kukkakauppiaat, niin mielestäni tämä oli hyvä aihe kirjoittaa.
Nyt vain toivon, ettei kaikki alan ihmiset halua lynkata mua :D Mutta tavallaan, jos joku tuosta suuttuu, niin näkisin sen vain niin, että hän tuntee piston sydämessään ja omantuntonsa kolkuttavan, jolloin jotakin parantamisen varaa olisi.

Aiheesta olisi riittänyt lopulta juttua vaikka kuinka, mutta koska merkkimäärä oli rajallinen, niin jutusta jäi pois kaikenlainen kiltti selittäminen ja eri näkökulmat, ja se kuulostaa ehkä määrätietoiselta, mutta toivottavasti ei sentään syyttävältä.
Kannattaa avata alla oleva kuva uuteen ikkunaan/välilehteen, niin sen saa zoomattua isommaksi.


loppukevät

Olin näköjään niin tohinoissani lähdössä kesälomalle, että unohtui kirjoitella loppukeväästä. Harjoitusnäyttöviikon jälkeen vielä kertailtiin, tehtiin arkunkansi- ja uurnakoristeita, ja käytiin jopa krematoriossa vierailulla. Krematoriovierailu oli kyllä ihan mahtava. Sieltä en kuitenkaan viitsi julkaista kuvia, joten tässäpä muutamia koululla tehtyjä juttuja.

Kaulakoruntekele. Ei mielestäni onnistunut kovin hyvin, vaikka olikin tehtävänannon mukainen. Pohja tuli vähän liian täyteen, ja tarjolla oli aavistuksen liian isoa kukkaa.

Uurnakoriste, joka myöhemmin kehittyi pääkoristeeksi.



Tehtävänantona oli graafinen kirjakoriste


Kukkatatuointeja saatiin myös kokeilla

Tein harjoitusnäyttökimpun uudelleen


Sekä uuden tilakoristeen, joka sitten jäi vielä koululle avointen ovien päiväksi. Kukkaa ei ollut ihan tarpeeksi, joten työ on tarkoituksella vähän toispuoleinen.


Loppukevät/alkukesä olikin pelkkää työssäoppimista. Valmistujaisviikonloppu meni ihan hyvin. Yhtenä päivänä sain harjoitella näyttöön tehtävää morsiuskimppua. Siitä tulikin ihan nätin näköinen, kun puolukat oli juuri silloin tekemässä uusia lehtiä. Ne vaan eivät valitettavasti kestäneet kovinkaan pitkään hyvinä.



Lisäksi kesäkuussa oli valtakunnallinen kyläkauppapäivä, johon meidän kukkakauppakin osallistui. Sain toteuttaa ulos kukkakimppunäyttelyn, missä kävijät saivat äänestää kauneimman. Lisäksi meidän seurana ja viihdykkeenä oli Rocky-poni, joka oli tosi suosittu niin aikuisten kuin lastenkin keskuudessa :) Minä tein Rockylle tietty seppeleenkin, harmi vaan ettei ollut oikein mitään pojanvärisiä kukkia ;)

Tilauskimppu kuorma-autonkuljettajaksi valmistuneelle




Tämä pionikimppu äänestettiin kauneimmaksi


Erään päivän hiuskoristeväkerrys



Parin viikon päästä koulu jatkuu taas, ja koko syksy menee näyttöjen kanssa puurtaessa.